perjantai 25. marraskuuta 2011

Pitkästä aikaa..

Johan on pitänyt kiirettä (edelleen) ja siksi onkin jäänyt tämä kirjoittelu vähille. Yliopisto imee kyllä kaikki mehut näin ensimmäisenä syksynä, niin kuin oli tiedossakin.. Mukaan on kuitenkin opiskelun lisäksi mahtunut paljon vapaa-ajan hurvitteluita, kuten risteilyä ja opiskelijabileitä. Tämä stressi opiskelusta ja muutenkin pitkät päivät on pistänyt elämäntyylini aika lailla uusiksi, eikä mitenkään parempaan suuntaan. Syön ihan mitä sattuu jatkuvasti ja herkkuja kuluu joka päivä enemmän tai vähemmän. Muuta liikuntaa en ehdi harrastamaan kuin kävelyä yliopistolle ja takaisin ja siinä välissä juoksentelemista ties missä paikoissa. Eli toisaalta joka päivä kuitenkin tulee sitä kävelyä vähintään se puoli tuntia, yleensä tunti, kun tulen jossain vaiheessa käymään kotona ja lähden uudestaan yliopistolle tai jonnekin muualle. Keskustassa asuessa onkin kiva, kun käveltyä tulee aina kaikkialle. Bussia käytän vain, kun menen tädin luo, joka asuu serkkuni kanssa noin 5 kilometrin päässä kotoani.
    Liikunnan määrästä en siis järin huolissani ole. Olen maksanut yliopiston liikuntamaksun ja se on voimassa vielä keväälläkin, kun vapaa-aikaa tulee olemaan enemmän. Tämä ruokavalio taas on jotain hyvinkin huolestuttavaa ja siihen haluaisinkin muutoksen. En vain tiedä, miten sen tekisin. Jatkuva stressi ja väsymys vaan kelpaa tekosyynä jokaiselle huonolle ruokavalinnalle. Tämänkin asian toivon muuttuvan keväällä, kun tämä hektisin aika on vihdoin ohi.. Nyt en vain yksinkertaisesti jaksa ruveta miettimään mitä syön milloinkin.
    Edelliseen aiheeseen liittyen, tässä tämä kuva: :D


Syntisen hyviä Arnoldsin herkkuja ja makukahvia!

Tunnelmointia jouluisessa kauppakeskuksessa.





-emmma

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

On se kumma...

kun tunteja ei vuorokaudessa ole tarpeeksi. Ihan käsittämättömästi tehtävää. Olen sellainen ihminen, joka ei saa mitään aikaseksi, jos on liikaa tai liian vähän puuhaa. Pitäisi kulkea sitä kultaista keskitietä jollain lailla. Olen kyllä itse asiassa tänäkin viikonloppuna mielestäni ihan kiitettävästi saanut asioita aikaiseksi, mutta kun en saa siitä mitään mielihyvää, kun tiedän, että niin paljon on vielä kuitenkin tekemättä. Toisaalta tykkään tämänhetkisestä elämästäni, mutta toisaalta tulen myös hulluksi. Joudun koko ajan vaivalla hiljentämään tuon äänen pääni sisällä, joka sanoo, että en pysty tähän kaikkeen. Toisaalta, voisin myös valita tekemäni vähemmän esim. kieltäytymällä menemästä bileisiin yms. mutta ei. Sosiaalinen elämäni on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, jonka avulla jaksan puskea läpi kaiken muun.
Toivon vaan, että pystyn psyykkaamaan itseäni vielä tämän mitättömän puolentoista kuukauden ajanjakson ajan ja sitten saan hengähtää. Tai no, menen kyllä joulukuun alussa jo pienelle breikille ulkomaille. Keskellä tenttejä, tottakai. Mutta koska olen vakaasti päättänyt olla onnellinen, en aio potea huonoa omaatuntoa tuosta matkasta. Jos sen takia jokin tentti menee huonommin, niin sitten menköön. Matkustaminen on kuitenkin suurin intohimoni tässä maailmassa, ja tuohon aikaan nyt vain sattui olemaan paras ajankohta lähteä. Siihenkin on nyt tasan kuukausi aikaa ja siihen asti aion opiskella hiki hatussa sallimatta kuitenkaan stressin vallita mieltäni. Olen päättänyt, että hyvä opiskelumenestys ei ole järjettömän stressin ja ahdistuksen arvoista. Asiat saavat luvan mennä omalla painollaan ja minä pyrin olemaan mahdollisimman "zen". (:


-emmma