kun tunteja ei vuorokaudessa ole tarpeeksi. Ihan käsittämättömästi tehtävää. Olen sellainen ihminen, joka ei saa mitään aikaseksi, jos on liikaa tai liian vähän puuhaa. Pitäisi kulkea sitä kultaista keskitietä jollain lailla. Olen kyllä itse asiassa tänäkin viikonloppuna mielestäni ihan kiitettävästi saanut asioita aikaiseksi, mutta kun en saa siitä mitään mielihyvää, kun tiedän, että niin paljon on vielä kuitenkin tekemättä. Toisaalta tykkään tämänhetkisestä elämästäni, mutta toisaalta tulen myös hulluksi. Joudun koko ajan vaivalla hiljentämään tuon äänen pääni sisällä, joka sanoo, että en pysty tähän kaikkeen. Toisaalta, voisin myös valita tekemäni vähemmän esim. kieltäytymällä menemästä bileisiin yms. mutta ei. Sosiaalinen elämäni on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, jonka avulla jaksan puskea läpi kaiken muun.
Toivon vaan, että pystyn psyykkaamaan itseäni vielä tämän mitättömän puolentoista kuukauden ajanjakson ajan ja sitten saan hengähtää. Tai no, menen kyllä joulukuun alussa jo pienelle breikille ulkomaille. Keskellä tenttejä, tottakai. Mutta koska olen vakaasti päättänyt olla onnellinen, en aio potea huonoa omaatuntoa tuosta matkasta. Jos sen takia jokin tentti menee huonommin, niin sitten menköön. Matkustaminen on kuitenkin suurin intohimoni tässä maailmassa, ja tuohon aikaan nyt vain sattui olemaan paras ajankohta lähteä. Siihenkin on nyt tasan kuukausi aikaa ja siihen asti aion opiskella hiki hatussa sallimatta kuitenkaan stressin vallita mieltäni. Olen päättänyt, että hyvä opiskelumenestys ei ole järjettömän stressin ja ahdistuksen arvoista. Asiat saavat luvan mennä omalla painollaan ja minä pyrin olemaan mahdollisimman "zen". (:
-emmma
