Inhoan puhua ongelmistani, siis niistä oikeista ongelmista, jotka tekevät minusta hauraan.
Inhoan sitä siksi, koska olen vahva ihminen muuten ja koen, että muutkin ihmiset näkevät minut vahvana.
Näistä asioista puhuminen saa minut kuitenkin tuntemaan itseni niin haavoittuvaksi ja heikoksi, siksi sitä inhoan.
Nämä asiat ovat niitä harvoja, jotka saavat minut itkemään niistä puhuttaessa.
Tänään puhuin niistä. Ja itkin. Itkin jo ennen kuin puhuin niistä.
Puhuin ammattihenkilölle. Häpesin niin näyttää heikkouteni.
Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä. Koska tiedän, että saan apua. Tiedän, että ne ongelmat ovat oikeita, eikä vain päässäni.
Vahva minä saa nyt vain niellä ylpeytensä ja jatkossakin paljastaa heikkoutensa vaikka hampaita purren.
Jos vain pystyy itkultaan puhumaan.
Vihdoin.
-emmma
